Bloodsucker Circus

Bändini Bloodsucker Circus ehti 4 vuoden aikana nauhoittamaan muutaman omakustanne ep:n ja soittaa yli 30 keikkaa ympäri pääkaupunkiseutua, saaden pientä ug-arvostusta. Innoitimme muutamia pienempiä bändejä joista on nyt kasvanut suurempia mitä me ikinä olimme. Tänään bändin arkkuun lyödään viimeinen naula. Viimeinen levymme "The Circus has Left the Town" on nyt kuunneltavissa Spotifyssa. Levystä otettiin vain 25kpl painos ja se myytiin loppuun. Levyä voi kuitenkin ostaa vielä iTunesista digitalisessa muodossa ja ilmaiseksi sen voi kuunnella Spotifyn lisäksi bändimme MySpace sivuilta.

BSC lived forever.




Bloodsucker Circus | Myspace Music Videos

Rare Exports.

Rare Exports vaikuttaa mielenkiintoiselta elokuvalta näin Suomen mittakaavassa. Suomessahan kaikki aina arvostelevat kotimaisia elokuva "no olihan se ihan hyvä suomalaiseksi elokuvaksi". Tuntuu ettei Suomessa osata arvostaa kotimaisia elokuvia. Tässä on mielestäni näyte siitä että Suomessa osataan tehdä elokuvia, mustalla huumorilla maustettuna.

HAPPY BIRTHDAY!

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun kirjoitin ensimmäisen kirjoitukseni tänne. Silloin vielä pähkäilin että tuleeko tänne edes kirjoteltua mitään ja nyt olen sitten jo kirjoittanutkin vuoden. Kirjoitusten määräksi on vakiintunut n. 3-4 kirjoitusta kuukaudessa. Juttuja tulee yleensä kiinnostuksen kohteista ja eniten luetut postaukset ovat tekemäni keikka- ja levyarvostelut. Menneen vuoden aikana blogia katsottu yli tuhat kertaa ja mielestäni se on aika hyvin, koska en oikeastaan mainostele tätä missään. Kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet lukea blogiani. Tästä on hyvä jatkaa. Synttärien kunniaksi päivitän blogiin 'logon' jonka on suunnittelut Vilma Oksanen.

-Jack

OMG! It's A Party!

Midi Chips on Porista nouseva, vuonna 2008 perustettu skabändi. Kyseisen genren edustajia ei löydy Suomesta liikaa joten Midi Chips on virkistävä tuulahdus Suomen musiikkiskeneen.

OMG! It's A Party on nuoren bändin ensimmäinen EP. Ensikuulemalta ei arvaisi bändin olevan 2 vuotta sitten perustettu ja vasta vuonna 2009 vakiintuneen nykyiseen muotoonsa. Midi Chipsin soitossa ei ole moittimista, kaikki loksahtaa hyvin paikoilleen. Asialla voisi olla yhtä hyvin monta kymmentä vuotta yhdessä soitellut yhtye. Lisäksi biisien sovitukset tuntuvat hyvin harkituilta ja koukkuja löytyy tuon tuostakin. Laulumelodiat saavat suurta kiitosta allekirjoittaneelta, popahtavat ja paikoin räväkät lauluosuudet vievät biisejä eteenpäin vauhdikkaan ja groovaavan soiton soidessa taustalla.

Kokonaisuutena levy on hyvä, eikä levyltä löydy yhtään heikkoa kappaletta. Voisin kuitenkin nostaa avausraidan 'How Were You' ja "discopunk" repäisy 'Electric Erection':in levyn parhaimmistoon. Viimeiseksi mainittu on levyn raskainta antia ja erottuu eduskeen muista levyn kappaleista.

Midi Chipsin letkeä musiikki vie varmasti jokaisen kuuntelijan mukanaan ja saa tanssijalan vipattamaan. Tätä levyä kelpaa kuunnella seuraavana kesänä ja toimii se hyvin kesäfiiliksen nostattajana näin syksylläkin. Levyn saa ladattua ilmaiseksi täältä.

Pariisin Kevät LeBonk Music Machine settilista.

Imatrankoski
Samoilla raiteilla
Invisible Man
Meteoriitti
Metsän laidalla puut
Astronautti
Matkalla etelään
Tämän kylän poikii
Pentti Holappa
Painovoimaa
Pikku Huopalahti
Tuu rokkaa mun tanssilattiaa
Tulivuoria

15.10.2010

Scott Pilgrim vastaan maailma.

Kaikille jotka eivät ole vielä nähneet Scott Pilgrim vastaan maailma -elokuvaa, niin suosittelen. Ehkä hauskin elokuva pitkään aikaan ja elokuvassa on mahtava musiikki. Elokuva perustuu Bryan Lee O’Malleyn sarjakuvaan.

LIVE! -päivitys.

Kesän jälkeen on hyvä päivittää tätäkin listaa. Viime kesän aikana kävin monilla keikoilla joista mieleen jäivät parhaiten Pariisin Kevään Tavastian keikka, Elmun kansanjuhla kaikkine esiintyjineen sekä Teenage Tourettesin Henry's Pubin keikka.

Hanoi Rocks
150405
060806
040807
020808
110409

Eppu Normaali
240205
261007
020809

Lapko
070806
150907
100910

The Crash
300906
170509
140609

Pyhät Tepot
280309
161009
190510

Editors
140609
070510
140810

The 69 Eyes
140106
050807

Olavi Uusivirta
180606
100410

Amorphis
050807
020809

Incredible Nothing
150907
270210

The Hives
020808
080610

PMMP
020809
140810

Like A Glove
011109
230710

The Sounds
191209
150810

I Walk the Line
020410
100610

Disco Ensemble
290510
150810

Teenage Tourettes Henry's Pubissa 8.7.2010.

Bedwetters, Nosturi.

Saavun Nosturiin puolituntia ennen kuin lämppärin kuuluisi aloittaa ja sali ammoittaa tyhjyyttään. Innokkaimmat fanit ovat täyttäneet lavan edustan ja baarin puolella on muutamia ihmisiä. Joku oksentaan jo tässä vaiheessa iltaa ja melkein järkkärin päälle. Viereeni istunut naishenkilö tiedustelee olenko tullut katsomaan Lapkoa ja sitähän minä olin tullut katsomaan. Pian käy ilmi että hän on tullut Virosta haastattelemaan virolaista Bedwettersiä joka on illan lämppäri. Keskustelumme kääntyy Bedwettersiin, itse en ollut kuullut bändistä tätä ennen (paitsi sen mitä ehdin ennen keikalle lähtöä kuunnella MySpace-sivulta). Harmittelenmme yleisön vähäisyyttä. Saan kuulla että Bedwetters on pienoisessa nosteessa Virossa. Bändi on ollut mm. Avril Lavignen ja Good Charlotten lämppärinä näiden Viron keikoilla.

Bedwetters aloittaa keikan räväkästi. Soitto tempaisee heti mukaansa. Bändiltä ei lavakarismaa puuttunut. Soittajat pomppivat ja heiluivat edestakaisin lavalla. Laulaja Joosep Järvesaar nostatti tunnelmaa välispiikeillään ja piti huolen että vähälukuinen yleisö oli koko keikan ajan menossa mukanan. Puolentunnin settiinsä Bedwetters mahdutti toinen toistaan parempia biisejä ja sen yhteissoitto on vuosien varrella hioitunut timantinkovaksi. Setistä löytyi myös Limp Bizkit cover Break Stuff. Bändin biisit eivät ole sitä perinteisintä pop punkia, vaan mukana on paljon metal ja ehkä vähän screamo vaikutteita. Raskaat kitarariffiit ja melodiset synataustat tuovat mielenkiintoista kontrastia bändin musiikkiin. Keikan jälkeen olisi jäänyt toivomaan vielä lisää. Ensimmäinen ajatus oli miten Lapko voisi yltää näin mahtavaan suoritukseen?

Eikä Lapko yltänytkään. Lapko oli vain puolet siitä Lapkosta minkä näin 3-vuotta sitten. Soitto oli vaisua ja Lapko onnistui saamaan yleisön mukaan vain muutamilla kappaleilla mm. Paranoid, A New Bohemia, I Shot the Seriff, All the Best Girls. Minne Lapko on kadottanut soittonsa aggressiivisuuden? Ainoa plussa mitä keikasta voi sanoa oli Ville Maljan Angus Young -tyylinen lavaesiintyminen. Se ei ole paljon ei.

10.09.2010 Nosturi, Helsinki.

Levylista

Viimeinkin sain aloitettua levylistan tekemisen muusikoiden.net-sivustolle. Aloitin listaamisen viinyyleistäni joita on vähän yli kaksikymmentä. Seuraavaksi pitäisi saada aikaiseksi aloittaa melkein kahdensadan cd:n listaaminen. Siinä taitaakin mennä pieni tovi ja teen sen varmaankin monessa pienessä erässä. Listan valmistumista odotellessa listaa voi jo katsella täältä.

The Raveonettes

Selailin Spotifyn uusimpia levyjä ja löysin sieltä 'I Wanna Be Adored' singlen. Ensireaktioni oli että joku on mennyt pilaamaan The Stone Roses -yhtyeen legendaarisen kappaleen. Pistin biisin soimaan ja yllätyksekseni huomasin että se kuulosti mahtavalta. Tämän coverversion takana on tanskalainen The Raveonettes. Musiikillisesti bändi on jotain The Velvet Undergroundin ja The Jesus and Mary Chainin välimaastoa. The Raveonettes on perustettu vuonna 2001 ja se on julkaissut uransa aikana 4 pitkäsoittoa. Uusin, vuonna 2009 julkaistu albumi kantaa nimeä 'In And Out Of Control'.

You Can't Kill Rock 'N Roll

Ei hipstereitä koskaan

eihän?


















Nyt-Liite 32/2010

Pariisin Kevät, Tavastia.

Tavastia-klubi on loppuunmyyty. Yleisö odottaa hillitysti keikan alkamista. Vasta kymmenisen minuuttia ilmoitetun showtimen jälkeen yleisö alkaa taputtamaan ja huutamaan bändiä lavalle. Jotkut ovat odottaneet tätä hetkeä 2 -vuotta ja nyt se palkitaan, nimittäin Pariisin Kevät on aloittanut keikkailun ensimmäistä kertaa koko uransa aikana ja kyseessä on yhtyeen ensimmäinen Tavastian keikka.

Arto Tuunelan yhdenmiehen sooloprojekti Pariisin Kevät julkaisi Meteoriitti -debyyttialbuminsa jo vuonna 2008. Pariisin Kevään piti olla aluksi Leevi & the Leavings -tyyliin keikkailematon projekti. Kaikki kuitenkin muuttui keväällä 2010, kun Ilosaarirock ilmoitti Pariisin Kevään soittavan ensimmäisen keikkansa Ilosaaressa. Myöhemmin Arto Tuunela ilmoitti livekokoonpanon koostuvan Rubikin, Jalankulkumäpärin, Pouta ja Major Label -yhtyeiden jäsenistä. Tämän jälkeen julkistettiin lisää keikkoja ja syksylle luvattiin klubikiertuetta.

Keikan avaa lennokkaasti kappale Painovoimaa (korkeushyppääjän rakkaus) ja sitä seuraa toinen toistaan parempia Pariisin Kevään biisejä. Lavalla bändi ei vaikuttanut Arto Tuunelan johtamalta orkesterilta vaan aivan oikealta bändiltä. Soitto kulki, kuin monta vuotta yhdessä soittaneella bändillä ja meininki oli sen mukaista. Mahtava valoshow toi lisää fiilistä esitykseen ja visuaaliset seikat oli varmasti otettu tarkasti huomioon. Keikan mielenkiintoisimpiin livesovituksiin kuului biisi Toisesta Maailmasta, joka oli kaikkea muuta kuin levyllä kuultu syntikkapop kappale. Livesovitus oli hitaalla temmolla soitettua hämyistä kitarointia, fiilis oli mitä taijanomaisin. Aivan kuin jostain unesta. Tästä unesta herättiin kuintenkin välikohdissa jotka olivat täysi vastakohta tälle unelijaisuudelle. Raskaat kitaravallit täyttivät Tavastian ja muuttivat biisin energiseksi sekamelskaksi, jota valojen vimmaisa välkkyminen korosti. Yleisö oli koko keikan ajan hyvin menossa mukana ja näytti osavaan jokaisen biisin sanat, mutta vasta Tämän kylän poikii sai yleisön aivan villiksi ja koko Tavastia lauloi kuorossa tuttua "Hei hei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä" -fraasia. Pentti Holappa biisin lopussa bändi päätti kokeilla yleisön laulutaitoa ja antoi yleisön laulaa kertosäkeen ilman säestystä, rummun lyödessä tahtia. Muita keikan kohokohtia olivat ehdottomasti biisit Astronautti, Invisible Man ja Meteoriitti. Tuunelan ääni kantoi koko keikan ajan, eikä Ilosaaren äänenkäheydestä ollut tietoakaan. Keikka loppui hienosti Tulivuoria biisiin joka tuntui vain kasvavan koko ajan loppua kohden. Setin jälkeen bändi tuli vielä lavalle kumartamaan yleisölle ja ilmoittamaan ettei encorea ole tiedossa.

Ainoat biisit mitä jäin keikalta kaipaamaan olivat Salaliittoteoria ja Tuu rokkaa mun tanssilattiaa. Muuten setti oli aivan täydellinen ja kaikki oli niin kohdallaan, kuin vain pystyi. En osannut kuvitella Pariisin Kevään musiikin toimivan näin hyvin livenä. Toivottavasti Tuunela jatkaa samaa linjaa biisien tekemisessä eikä ala liikaa miettimään sitä että ne soitetaan livenä. Olisi sääli, jos Pariisin Kevään linja muuttuisi täysin keikkailun aloittamisen takia.

7.8.2010 Tavastia, Helsinki.

LAHTI

Kävin erään ystäväni kanssa tutustumassa Lahteen, tuohon niin sanottuun Suomen Chicagoon. Halusimme nähdä jonkun Suomen kaupungin aivan kuten näemme kotiseutuamme, eli ruohojuuritasolta emmekä mistään autonikkunasta. Joten otimme pyörät ja hyppäsimme junaan. Olimme katsoneet kartasta valmiiksi reitin jota pitkin pyöräilimme ja kaikki sujui mainiosti. Näimme lammet ja pellot, koimme auringonpaisteen ja raskaat ylämäet. Aivan kuten paikalliset. Pyöräilimme tuntemattomia teitä niin, että ne tulivat tutuiksi. Kävimme Joutjärven rannassa ja koitimme kalastaa kaloja käsin. Otimme paljon valokuvia. Vesijärven maisemat olivat hienot ja olisimme vain voineet jäädä sen rannalle makaamaan paahtavaan aurinkoon, mutta päätimme kuitenkin jatkaa matkaamme. Harmi vain että emme päässeet mäkihyppytorniin. Lahden keskusta oli todella hieno kaikkine puistoineen. Tuntui siltä että Helsinki jää Lahden rinnalla kakkoseksi. Näimme paljon, mutta paljon jäin vielä näkemättä. Lahti, me palaamme vielä!

Lisää kuvia löytyy toisesta blogistani: http://jacck.livejournal.com/

Like A Glove, Nosturin alakerta.

Kävin eilen katsomassa Like A Gloven keikan Nosturin alakerrassa. Viime Like A Gloven keikastani on jo pitkä aika. Näin bändin viimeksi Club Libertéssä elokuussa 2009. Luulin siis tietäväni mitä tulevan pitää, mutta bändillä oli ässä hihassa. Like A Glove oli kehittynyt paljon sitten viime näkemäni. Bändin yhteissoitto oli hioutunut timantin kovaksi ja lavalla esiintyi entistä varmempi ja päättäväisempi bändi. Lavalla bändi ei enään tuijotellut kenkiinsä vaan jäsenet esiintyivät energisesti ja välillä innostuivat melkein riehumaankin. Pehmeän ulkokuoren sisällä onkin räväkkä livebändi. Bändiin oli liittynyt kosketinsoittaja Riika jonka soitto toi lisämaustetta bändin soundimaailmaan. Tosin kaikkiin biiseihin olisi voinut sovittaa koskettimille oman osuutensa, mutta ehkä se on vielä työn alla? Toivotaan näin. Keikan kohokohtia olivat biisit Not My Day ja Neon Lights. Not My Dayn aikana yleisö ryhtyi kertosäkeen aikana yhteislauluun bändin laulajan Johannan kanssa. Paljon on siis muuttunut viime kerrasta! Toivotaan että bändin työ alkaisi kantamaan hedelmää ja ovet isompiin kuvioihin aukeaisivat. Tässä on hyvä alku ainakin.

Illan pääesintyyjänä soitti The Winyls. Winyls yllätti allekirjoittaneen positiivisesti. Discotanssipoppia soittavan bändin biisit saivat tanssijalan vipattamaan ja jätkien vauhdikas live-esiintyminen oli ihailtavaa katsottavaa. Bändin tarttuvat biisit ja hyvät taustalaulut ovat selvästi bändin vahvin puoli. Spotifysta kuunneltuani totean vain että tämä toimii parhaiten livenä. Tämän voisi kokea uudestaan.

Ankkarock '10

Olen käynyt Ankkarockissa vuodesta 2006 asti joka kesä ja aion jatkaa perinnettä myös tänä kesänä. Ai miksikö? Ihmiset jaksavat valittaa kuinka tylsä festivaali Ankkarock on, koska se on Vantaalla ja kaupungissa ei muka voi saada "festari-fiilistä". Sepä se, Ankkaan pääsee helposti. Lisäksi lippujen hinnat ovat kohtuulliset, vaikka hinnat ovat nousseet joka vuosi. Voisivat jäädä nykyiselle tasolleen. Mutta niin. Olen aina ajatellut että Ankassa on hyvät esiintyjät ja sen takia olen suunnannut sinne. Tämän vuoden kattaus muuttaa mieleni täydellisesti ja jättää edelliset vuodet varjoonsa! Tänä vuonna sinne on oikeasti pakko päästä. Tässä muutama hyvä syy:

EDITORS
DON HUONOT
THE SOUNDS
DISCO ENSEMBLE
AGAINST ME!
MICHAEL MONROE
ISMO ALANKO & TEHO-OSASTO
PMMP
SCANDINAVIAN MUSIC GROUP
DANKO JONES
THE BASEBALLS
JENNI VARTIAINEN
SAMULI PUTRO
TAROT
MAIJA VILKKUMAA

Koko viikonlopun tarjonnassa on vain muutama bändi joita en jaksa mennä katsomaan.

Aiempina vuosina Ankassa on tullut nähtyä mm: Mando Diao, The Hives, New York Dolls, Turbonegro, Tiger Army, Kent, Backyard Babies, Tehosekoitin, Zen Café, Lapko, Le Corps Mince De Françoise, Tuomo, Thorwaway Heroes ja monet monet muut bändit.

EDIT: Ankkarockin viimeiset kiinnitykset ovat All Time Low ja Chisu. All Time Lown vois mennä katsastaa, jos on aikaa. Semi jees!

Täältä tulee Pyhät Tepot

Täältä tulee Pyhät Nuket... Siis Tepot. On Pyhien Teppojen debyyttijulkaisu. Allekirjoittaneelle bändin alkutaival tuli tutuksi mm. Sunnuntai (soittakaa poliisi), Oma kulta ja Kiasman alkolta kisahalliin demonauhoituksista jotka löytyivät Mikseristä joskus vuonna 2007. Demot saivat vääjäämättä hymyilemään ja biisejä tuli luukutettua ja laulettua kaikkialla. Suuremman yleisön tietoon bändi tuli YouTubessa itse tekemillään musiikkivideoilla (Kiasman alkolta kisahalliin ja Me Muutetaan Lontooseen) joilla se osallistui Voicen Garage Countdown kilpailuun. Eikä aikaakaan niin bändi otettiin Sonyn talliin.

No kukas tämä helvetin Teppo sitten on? Bändistä löytyy Sipe Sontaläjä, Elton Bolton Poppa, Niisku Makke, Gustavo Älytapio ja saksofonin varresta Hamid Hesupänttö, mutta ei yhtään Teppoa? Ei kovin loogista, mutta kaikelle löytyy selitys. Teppo (tunnettiin paremmin nimellä Théppo) on eräs kitaristi joka soitti aikoinaan Sipen ja Eltonin kanssa Mean Street nimisessä rockbändissä.

Kun tästä asiasta on päästy yli voidaan siirtyä itse levyyn. Sekoilevista jäsenistä koostuva yhtye on pistänyt mutkat entistäkin suoremmiksi pitkäsoitollaan. Demoilla biisit soivat rauhallisemmin, kuin levyllä mm. kappale Sunnuntai (soittakaa poliisi) on niin nopea ja hätäisä rykäisy, että sen letkeä ja iloinen demoversio ei pysy yhtään perässä. Monet vanhat kappaleet tuntuvat levyllä vain nopeasti purkkiin purkitetuilta tonnikaloilta. Suomirock, new wave ja pop raikuvat iloisesti levyllä, paikoitellen bändi yltää swengailevaan soittoon(Sähköshokkeja suviyössä). Kokonaisuudessaan levy on kuunneltavaa ja ohi korvien menevää. Muutaman kuuntelukerran jälkeen levyltä löytää omia jippojaan, mutta kaiholla jään muistelemaan alkuaikojen Teppoja. Kappaleiden aiheissa keskitytään sekoilemiseen, juomiseen ja miljöönä toimii Helsinki. Kappaleet kertovat bändin jäsenten elämästä ja elämäntavoista (Mä oon koditon, Kiasman alkolta kisahalliin, Täältä tulee Pyhät Tepot jne.). Levyn kohokohtia ovat ehdottomasti biisit: Seksikkäitä jätkiä, Katujen kingi, Mä oon koditon, Toivottomat tapaukset ja Punk heräsi henkiin, joista viimeiseksi mainitussa kuuluu Ratsian vaikutus. Biisi on kuin sekoitus Ratsian Täältä tulee yö ja Lontoon Skidit biiseistä. Kyllähän Sipen ääni paikoitellen muistuttaakin edesmennyttä Jyri Honkavaaraa.

Levy erottuu edukseen muusta kesän levytarjonnasta ja Pyhien Teppojen keikoilla on varmasti taattu meininki. Muutenkin levy sopii täydellisesti kesään ja sitä voi vaikka kuunnella yhdessä oman kullan kanssa bissen kera auringonlaskua katsoessa. Jos kaikki tämä on sinun mieleesi osta levy ja mene keikalle pällistelemään tätä kävelevää sirkusta.

http://www.myspace.com/tepotrokkaa

Just

Pariisin Kevään Tavastian keikka siirty elokuulle... Fak!

http://www.tiketti.fi/tapahtuma/8391

This time around

"Elämä on suuri seikkailu tai vain lyhytmatka maan päällä. Sinä itse voit päättää sen. Vain sinä, eikä kukaan muu."

Ruotsalaiset ovat onnistuneet kääntämään musiikillaan pääni useaan otteeseen. Ensin Kent teki suuren vaikutuksen minuun. Myöhemmin mukaan mahtui The Sounds jonka jälkeen innostuin The Hivesistä. 7.5 Tavastialla Editorsia lämmitteli ruotsalainen shoegaze pumppu Sad Day for Puppets. Bändin valtava kitaravalli ja laulajan heleä ääni saivat minut täysillä fiilistelemään tuota tuntematonta ja hyvin ujolta näyttävää bändiä. Keikan jälkeen oli pakko mennä kuuntelemaan bändin tuotantoa MySpacesta. Tämän jälkeen törmäsin toiseen ruotsailaiseen shoegaze nimeen. The Radio Dept. Kuulin heidän tulevan nyt keikalle Suomeen ja ajattelin että tuonne on pakko päästä. The Radio Deptin kohdalla musiikki teki tehtävänsä, omalaatuinen soundimaailma täytti pääni raikkaudellaan. Oli sitten pakko käydä ostamassa heidän 16.6 Tavastian keikalleen lippu ja samalla ostin lipun Pariisin Kevään esimmäiselle Tavastian keikalle. Kiitos Tavastialle tämän vuoden hyvästä bänditarjonnasta.














Huomenna siis Tavastialle.

Green Day, Kyläsaari.

8.6.2010. Viidentoista vuoden odotus palkitaan! Green Day saapui Suomeen viidentoista vuoden jälkeen.

Green Day otti yleisön haltuunsa heti keikan alusta asti, huudattamalla ja villitsemällä yleisöä. Uusista biiseistä vain "21 Guns" kuulosti yhtä hyvältä, kuin bändin vanhemmat biisit. Edellisen levyn(American Idiot) biisit räjäyttivät pankin toinen toisensa jälkeen ja yleisö oli aivan haltijoissaan. Billie Joe Amstrong otti muutaman biisin aikana yleisöstä ihmisiä lavalle mm. ampumaan vesipyssyllä ja laulamaan bändin mukana. Lavalla olleiden fanien riemun ja liikutuksen pystyi aistimaan yleisöön saakka! Itselleni keikan kohokohta tuli vanhojen "punk rykäisyjen" lopussa. Bändi soitti Dookie levyltä tutun "She" kappaleen. Itse halusin kuulla juuri tuon kyseisen kappaleen. Kiitos bändille tästä! Green Day oli aivan liekeissä lavalla ja soitto kuulosti mitä parhaimmalta! Pyrot ym. ilotulitteet ja taustavideot toivat hienoa lisää jo muuten täydellisen tuntuiseen keikkaan. Keikalla ei ollut yhtään tylsää hetkeä, koska bändi piti siitä huolen yleisöä huudattamalla ja lavalla tapahtui aina jotain uutta ja arvaamatonta, soittamalla pätkiä lukuisista tunnetuista kappaleista ja pukeutumalla hauskasti ja vaikka mitä. Ei tähän nyt ole mitään lisättävää, jos olisit ollut paikan päällä, niin tietäisit mitä tarkoitin äskeisellä.


Ablodit myös The Hivesille!!! Tämä garage pumppu kannattaa myös tsekata.

Uusi alku

Elämä heittelee ihmistä välillä miten tahtoo. Aina kaikki ei mene niinkuin on suunniteltu. Pettymykset seuraavat toinen toistaan, eikä missään tunnu olevan järkeä. Mikä tämän tarkoitus on? Miksi näin piti käydä? Välillä kaikki asiat osaavat vielä kasaantua samaan aikaan ja siitä on vaikea päästä jaloilleen.

Bändini Bloodsucker Circus esiintyi viimeistä kertaa 4.6.2010. Paljon ihmisiä oli tullut todistamaan tätä viimeistä keikkaa Tikkurilan sydämmeen, Ravintola Torelloon. Se kyllä lämmitti sydäntä. Hieno näky! Kiitos kaikille jotka pääsivät paikalle.

Nyt ajattelin avata elämässäni uuden sivun, jos vain pystyn. Aloitan valokuvaamisen, ihan harrastelija mielessä. Kuvaan silloin, kun kiinnostaa. Tälläinen "tuuri kuvaaja". Aloin sitten miettiimään että haluan varmasti esitellä jossain ottamiani kuvia. Mietin sopivaa paikkaa tälläiselle "kuva-albumille". Irc-Galleria tai muu vastaava paikka ei tullut kysymykseenkään. Mietin uuden blogin perustamista Bloggeriin, mutta täällä ei taida paljon lukijoita löytyä(ainakaan minun blogillani), niin tulin siihen tulokseen että perustan Live Journaliin uuden blogin jossa on lähinnä minun ottamia valokuvia ja tietoja niistä. Jatkan toki tämänkin blogin kirjoittamista aina innostuksen tullessa ja tämä blogi keskittyy edelleen musiikkiin ja sen ympärillä pyöriviin asioihin. Toki saatan laittaa tänne jotain kirjoittamiani tekstejä tai jotain vastaavaa.

Siispä uusia haasteita kohti!

Palaillaan astialle...

PSSSST. Huomenna Green Day!

Toinen todellisuus

Elämäni näkyi suurina tekstityksinä valkokankaalla. Katsoin sivusta millainen elämästäni joskus tulisi. En voinut piilostani käsin vaikuttaa millainen elämäni olisi. Joskus mietin missä on se sinitaivas jonka kuvittelin näkeväni. Se ei kaartunut ylleni valkoisine pilvineen, vaan mustana ja täynnä harmaita pilviä. Uhkaavasti pilvet nousivat, kuin vuoret maasta luoden ympärilleni vankilan muurit. Olisin voinut luovuttaa suosiolla aikoja sitten, mutta jotenkin en nähnyt sitä vaihtoehtona. Pääni oli täynnä kysymyksiä joihin ei ollut vastauksia. Hain vastauksia kirjastoista ja lehtien sivuilta, koetin sulkea silmäni ja nähdä kaiken. Pääni oli aivan tyhjä. Aivan kuin olisin ollut jossain muualla. En ollut enää tässä maailmassa. En ollut enää siinä omassa maailmassani jonka loin. Siitä oli tullut hirviö, hirviö joka ei antanut tilaa elää eikä hengittää. Valtakuntien kuningas käskisi sen pian teloitettavaksi. Kaikki salaisuudet kuolisivat hirviön mukana ja jäljelle jäisi vain musta pallo, jossa olisi kirkas valkoinen reunus. Katselin taas kerran toimettomana vierestä. Tänä päivänä se tapahtuisi. Vanha elämäni jäisi taakseni. Kukaan ei tulisi kaipaamaan sitä. Lentäisin kauas, kauemmaksi kuin kukaan olisi koskaan lentänyt. En tulisi enää näkemään eilistä. Ajatus oli pelottava, mutta väistämätön. En koskaan saisi tietää mitä salaisuuksia ne syyt pitivät sisällään, jotka johtivat tähän. Vajosin avaruuden syvyyksiin, ajattomaan aikaan. Suuret ihmismassat lipuivat lävitseni, kuin vesisade. Kaukaisen metsän laidalta löysin pienen mökin. Mökki oli autio, sitä ei ollut käytetty yli sataan vuoteen. Sisällä oli pölyistä ja hämärää. Keittiön pöydällä näin kirjan joka oli auki. Sen sivut näyttivät tutuilta ja muistuttivat minua jostain jota olin joskus kokenut. Kirjan sivut kasvoivat mökin seinille suuriksi kuviksi ja alkoivat elämään. Kauneus ympäröi minut ja näin kaiken selvästi. Näin pohjoiseen ja etelään, en enää pelännyt mitään. Nyt tiesin totuuden.

LIVE!

Viimeisimmästä blogimerkinnästä on taas vierähtänyt aikaa. Jatketaan taas listauksen merkeissä. Listasin nyt artsitit jotka olen nähnyt enemmän, kuin yhden kerran livenä. Idean tähän sain siitä, kun katselin Last.fm:ssä bändejä jotka olin tagannu "seen live". Artisteja on kertynyt jo 113 kappaletta. Aina ei voi kuitenkaan muistaa kaikkia artisteja joita nähnyt livenä, eikä kaikkia keikkojakaan.

Hanoi Rocks
150405
060806
040807
020808
110409

Eppu Normaali
240205
261007
020809

The Crash
300906
170509
140609

Pyhät Tepot
280309
161009
190510

The 69 Eyes
140106
050807

Olavi Uusivirta
180606
100410

Lapko
070806
150907

Amorphis
050807
020809

Incredible Nothing
150907
270210

Editors
140609
070510

Myös Helsingistä kotoisin oleva Mean Street tuli nähtyä livenä useaan kertaan. Harmi vain ettei keikkapäiviä ole muistissa. Oranssiklubin keikka joskus vuonna 2006 oli kyllä legendaarinen.


Kesäkesäkesä...

A NEW BOHEMIA

Kuultuani 'I Shot the Sheriff' biisin tiesin että Lapkolta on tulossa hyvä levy. Siinä vaiheessa en vielä osannut kuvitella kuinka hyvää jälkeä Lapkon jätkät olivat Amerikan mantereella saaneetkaan aikaan.

Ensi kosketukseni A New Bohemia levyyn sain YouTuben ja MySpace -sivustojen kautta. Musiikki iski suoraa tajuntaani! Pitkästä aikaa minua alkoi hymyilyttämään ajatus että innostun tästä uudesta musiikista heti ja tämä on pakko kokea livenä! Levy lähti heti tilaukseen. Olin nähnyt bändin viimeksi livenä edellisen levyn Young Desiren tiimoilta. Silloin ajattelin että tämä on varmasti paras levy mihin bändi yltää. Vielä kuunneltuani A New Bohemiaa muutaman kerran olin vieläkin samaa mieltä. Sitten luin Lapkon haastattelun Soundista 2/2010. Ihmettelin haastattelussa jätkien kommenttia Young Desire levystä "Viime levyn jälkeen me päätettiin, että Young Desire oli viimeinen levy mihin me ei olla tyytyväisiä, Janne sanoo. -Siitä levystä me ollaan aina ajateltu että voi vittu. Tai että taas meni vituiksi." Tämä sai minut heti kuuntelemaan Young Desrien ja sen jälkeen A New Bohemian. Tajusin kuinka se kaaottisuus ja ahdistuneisuus joka minua oli viehättänyt/häirinnyt Young Desiressä johtui levyn sekavaisuudesta ja huolimattomuudesta. Tämän jälkeen aloin kiinnittämään A New Bohemian soittoon enemmän huomiota ja huomasin kuinka kitkatonta ja puhdasta se oli. Soitto toimii täydellisesti, tuottajan D. James Goodwin on saanut puristettua bändistä sen parhaat puolet esiin rankalla soitattamisella. Tuloksena on todella varteenotettava levy.

Levyn avausraita 'I Don't Even Kill' alkaa Lapkomaisella raskaalla introlla joka on paljon täyteläisempi ja rankempi, kuin edellisillä levyillä. Maljan ääni kuulostaa varmemmalta kuin koskaan, laulua on ilo kuunnella, koska se kuulostaa niin aidolta ja on sellainen läpi koko levyn. Muita levyltä esiin nostettavia biisejä ovat 'King & Queen' jonka alku intro imaisee biisin imuun heti, raskas säe kiidättää biisiä eteenpäin takovilla rummuilla ja raastavalla kitarallaan. Albumin nimikkoraita 'A New Bohemia' joka alkaa hennosti kasvaen kertosäkeeseen joka on vauhdikas ja tarttuva. Runnollinen sanoitus ja Maljan melodinen laulu nostavat biisin allekirjoittaneen suosikkikappaleeksi tällä levyllä. 'Horse and Crow' muistuttaa eniten vanhaa Lapkoa, säe on todella massiivisen kuuloinen, biisin hiljainen C-osa on keskellä jättimäistä Lapko ilotulitusta ja se tuleekin aivan odottamatta, mutta sopii täydellisesti biisiin antaen pienen hengähdystauon jonka jälkeen biisi räjähtää uudelleen käyntiin. 'Kiss 'N' Cry' alkaa kohtalokkaan kuuloisesti, kunnes minuutin kuuntelun jälkeen lähtee käyntiin tarmokkaasti. Huudonomainen kertosäe ja X X X huudot/kuiskaukset jäävät helposti mieleen. Levy on täynnä hyviä biisejä joista jokaisen oilisi voinut nostaa esille, mutta jätän sen nyt näihin biiseihin. Levyn sanoitukset ovat jokseenkin runollisia, hyvin pelkistettyjä ja jättävät paljon tulkinnanvaraa. Itse voi kuvitella biisin tarinan.

Suurta kiitosta täytyy antaa myös hienoista pahvikansista. Levyn etukansi on aivan älyttömän hieno ja uniikinomainen kuva jää mieleen ja erottuu muista levyistä. Levynkansien keskiaukeamalla on valtavan kokoinen valokuva bändistä kävelemässä pientä heinäistä niittypolkua metsän keskellä. Kuva on hyvin tunnelmallinen. Levyn mukana tuli myös pieni juliste ja kansivihkonen jossa on biisien sanat. Vihko on tehty todella vanhan näköisestä paperista (ehkä kierrätyspaperista?), siinä on jotain sellaista vanhan ajan tuntua. Jotenkin tässä levyssä niin ulkoinen ja sisäinen olemus ovat niin täydellisesti koottu ja siihen on nähty vaivaa. Mitä tähän enään lisäämään? Suomalaisten artistien pitäisi päästä useammin nauhoittamaan rapakon taakse. Kiitos Fullsteam Recordsille, joka mahdollisti tämän kaiken.

Levy katsaus

Ajattelin listata nyt viimeisimmät levyt jotka olen ostanut/saanut puolen vuoden aikana.

Editors: In This Light And On This Evening
Kent: Röd
Don Huonot: Verta, pornoa & propagandaa
22-Pistepirkko: Bare Bone Nest
Scandaliza: Mental Problems
Smack: Mad Animal Shuffle 7"
Anti-Flag: For Blood And Empire
Patti Smith Group: Easter
Lapko: A New Bohemia
Lapko: Killer Whales 7"
Ydinmätä/Paskahalvaus: Paska Mikkeli 7"

Nyt on tullu hankittua älyttömän hienoa musiikkia kokoelmiin! Levyhyllystä löytyykin jo melkein 200 plättyä ja lisää on varmasti tulossa. Nyt ATP kuittaa taas. Vieläkään ei kaikkia huomisen bileitä voi tietää. Ehkä joskus?

PS. Punk Revival-iltama 3 on toukokuussa.

Tämä hetki.

Päivät menee tosi nopeasti! Blogin kirjoittamiseenkin pitäisi varata ihan aikaa, että ehtis kirjoittamaan sitä. En tajua miten viikot menee näin nopeasti. Kauheesti ois tekemistä, mutta ei vaan ehdi tehdä... Täytyis varmaan mennä jonnekki "ajan käytön -kurssille", jos sellaisia on olemassa?

Tämä vuosi on lähteny nopeasti rullaamaan. Täytyis jossain vaiheessa taas panostaa tähän blogiin ja kirjoittaa jotain mielenkiintoista. Niin joo. Bändini Bloodsucker Circus palaa keikkatauolta 5.3! Sillon soitamme keikan Ravintola Rubiinissa, Siltamäessä. Lisäksi menemme tänä viikonloppuna kuvaamaan musiikkivideota! Olemme myös ajatelleet tilata bändipaitoja joten, stay tuned!

Viime vuosikymmen...

Mistä viime vuosikymmen tullaan muistamaan? Vuosituhat vaihtui ja milleniumia juhlittiin. Lukuisat katastrofit ja sodat ovat varjostaneet koko vuosikymmentä. Piratismi niin internetissä, kuin merellä on lisääntynyt. Ilmastonmuutoksesta puhutaan mediassa lähes päivittäin ja sen pysäyttämiseen koitetaan keksiä ratkaisuja. Viime vuonna maailman valtiot kokoontuivat Kööpenhaminaan ilmastokokoukseen joka jäi tuloksettomaksi. Ydinjätteiden sijoittamispaikoista kiistellään ja siitä onko Marssissa ollut elämää. Eikä Pluto ole enään planeetta.

Mutta mistä musiikillisesta genrestä "nolla luku" tullaan muistamaan? 50-luvulla rock'n roll teki tuloaan, 60-luvulla oli the Beatles, 70-luvulla punk koki kapinansa, 80-luvulle oli ominaista kasarirock, hassut vaatteet ja pörröhiukset, 90-luvulla grunge siirsi katseet Seattleen. Tietenkin näillä vuosikymmenillä tapahtui muutakin mielenkiintoista. Mitä 00-luku antoi meille? Musiikkiteollisuus on kokenut piratismin takia suuria muutoksia. Single julkaisuista on lähes kokonaan luovuttu ja musiikkia voi ostaa netistä mp3:na. Musiikkikanavilla pyörii musiikkivideoita enemmän mainoksia ja muita ohjelmia. Green Day antoi miettimisen aiheita "American Idiot" -levyllä ja siitä alkoi keskustelu kuinka bändi myi itsensä ja mikä on punkkia ja mikä ei. Lordi voitti Euroviisut. Hevi teki paluun listoille ja jäi sinne. Suomen musiikkibrändi pyörii hevin ympärillä. "Suomi on Heavy Metal maa" jne... Mutta toisaaltaan indie bändit tekivät tuloaan ja samalla emo ja screamo bändit. Synkkyyttä, yksinäisyyttä ja sydänsuruja tarjoilevat bändit alkoivat tulla nuorison suosioon. Tähän "tuskaan" nuorien oli helppo samaistua. Indie musiikkia tarjoavat diskoillat nousivat suosioon ja The Killersin, Babyshamblesin, Editorsin, The Soundsin ja Arctic Monkeysin tyylisistä bändeistä tuli suosittuja. R'nB ja diskojumputus musiikki antoi entistä enemmän biisejä samasta muotista. Uusia hittejä syöstiin radioihin nopeaan tahtiin ja monet unohtuivatkin radiosoiton loputtua. Ehkä vielä on liian aikaista sanoa mistä viime vuosikymmen tullaan muistamaan, aika näyttää.

Indie voisi olla kyllä aika lähellä tätä titteliä.

Näin laajaa aihetta voi vain ihmetellä itsekseen ja koota blogiin osan muistoistaan joita vielä muistaa kuluneelta 10:ltä vuodelta.

2010

Vuoden ensimmäinen päivä!

Vuodenvaihde meni aika vauhdikkaasti. Kouvolasta Vantaalle ja sieltä Helsinkiin.
Kiitos Maunulan porukoille kivasta illasta!

Eilisen jälkeen minulla meni kyllä lopullisesti usko VR:n toimintaan. Juna Kouvolasta Tikkurilaan oli myöhässä 30min. Talvisin tämä on ymmärrettävää, mutta juna seisoi Kouvolan asemalla 25 minuuttia... Odoteltiin siinä sitten Tuulin kanssa junan lähtemistä ja kuunneltiin musiikkia. Käy se illan aloittaminen niinkin. Eilen suututti tänään se jo naurattaa. Se on hyvä se! Olisi kuitenkin kiva, jos VR maksaisi myöhästelystä korvauksia. Hyvittäisi osan lipun hinnasta tai sitten vain laskisi lippujen hintaa. Lippujen hinnat ovat kuitenkin aika kalliit. Hinta-laatu suhde ei täsmää.

Hyvää uuttavuotta kaikille ja tehdään tästä vuodesta viime vuotta parempi!