Christmas is all around

Jouluun ei ole enään pitkä aika joten alkaa olla jo aika joulufiilikset! Onneksi saatiin lunta tänä jouluna. Tänään ulkona oli mahtavan näköistä. En ole aikoihin ehtinyt olemattomilta kiireiltäni kirjoittaa blogiani vaikka, niin on ollut tarkoitus. Laiminlyöntini täytynee nyt siis paikata. Kaikkea on ehtinyt tapahtua viime blogimerkinnän kirjoittamiseta, enkä varmaan kaikkea muista kirjoittaa, mutta mitäs pienistä. Vuosi on taas mennyt nopeasti enkä tajua, miten nämä vuodet voivat mennä joka vuosi vain nopeammin. Tai siltä se ainakin tuntuu... Keikkoilla on tullu käytyä ja niitä on tullut soitettua omien bändien kanssa, voisi tehä jonkun blogimerkinnän tässä ja tehdä tiivistelmän koko vuoden tapahtumista!

Sitä ennen pieni katsaus bändeihin joita olen tässä lähiaikoina nähnyt.

27.11 soitin Bloodsucker Circus bändini kanssa Pohjois-Haagan nuorisokahvilassa. Jäimme keikan jälkeen pienelle tauolle. Samalla keikalla meidän kanssamme soitti Tampereen ylpeys Alleycats! Olin kerran aikasemmin jo nähnyt Alleycatsin keikan ja se vakuutti minut heti. Hienoa kuulla tänäpäivänä blues pohjaista rokkia ja vieläpä taitavasti soitettuna! Tällä kertaa Alleycats veti huumorillisen keikan, rumpali putosi lavalta ja välispiikit olivat välillä levottoman oloisia. Bändi soundasi kuitenkin todella hyvältä ja pienistä kömmähdyksistä huolimatta keikka oli loistava! Bändin energinen live-esiintyminen on mahtavaa katsottavaa ja biisit... ne on aivan mahtavia!

4.12 olin taas menossa Pohjois-Haagan nuorisokahvilaan keikkaa katsomaan. Matkallani sinne joku oli hypännyt junan alle ja junaa sai venata yli puolituntia ja juna seisoi Ilmalan asemalla varmaan 15min. Pääsin kuitenkin keikkapaikalle ja BadAss Democracy oli ehtinyt jo aloittaa settinsä. Setin aikana yleisöön tarjoiltiin pipareita! Jotain se bändi siellä lavalla väsäs, se oli varma. Jossain vaiheessa bändi sanoi soittavansa Ramonesia ja rumpali tuli laulamaan. Olin aivan varma että taas tätä Blitzkrieg Bopia saa kulla, mutta ei! Sieltä pamahtikin "I Just Want to Have Something to Do"! Siinä oli jytää, pomppasin ystäväni Arin kanssa lavalle laulamaan. Siinä se sitten meni ja seuraavaksi oli Trouble Youthin vuoro! Bändin soitti suoraviivaista rokkia tiiviisti ilman suurempia taukoja. Mieleen jäi parhaiten basistin (Ville) älyttömän tyylikäs lavakarisma! Vaikka hän ei lavalla paljoa liikkunutkaan, siinä vain oli sitä jotain. Bändin biisit olivat minulle jo osittain tuttuja ja soittoa oli kiva kuunnella. Laulajakitaristi (Ari) moneen otteeseen kehotti minua laulamaan mukana. Anteeksi passiivinen osallistumiseni. Trouble Youthin jälkeen soitti Red Carpet Mistreat! Tätä oli odotettu ja bändin jätkät olivat kehuskelleet että nyt tulee tiukkaa kamaa. Bändin soitossa oli ammattimaista otetta ja biisit olivat hyvin sovitettuja. Laulajan (Dewey Danger) persoonallinen lauluääni oli omiaan varastamaan koko shown. Bändin jätkillä on jo ennestään paljon bändikokemusta, bändin jäsenet ovat vaikuttaneet mm. Bloodsucker Circus ja Freakin' Acess nimisissä yhtyeissä. Kokemuksen huomasi itsevarmasta lavaesiintymisestä ja soitosta. Keikka oli kokonaisuudessaan todella hyvä esikoiskeikka! Lisää on varmasti tulossa ja tästä bändistä kuullaan vielä. Bändiltä puuttuu komppikitaristi, että jos pesti kiinnostaa niin kannattaa ottaa bändin jätkiin yhteyttä. Keikan jälkeen lähdin kaverini Jonnyn kanssa suunnitamaan joukkoliikennettä hyödyntäen kotiin päin, kiitos illasta kaikille oli hauskaa ja linja-autossa on tunnelmaa!

Arabian Punk House oli sitten seuraavaksi... Tilaisuudessa nähtiin vuonna 2006 perustetun The Punkk nimisen bändin ensinmäinen keikka. Olin juuri joskus bändin perustamisen aikoihin tutustunut bändiin ja ladannut biisit mikseristä. Bändin humoristiset tekstit olivat kivaa kuuneltavaa ja ne jäivät päähän moneksi vuodeksi vaikka bändi itsessään unohtui. En meinannut uskoa lukiessani että The Punkk soittaa Punk Housessa. No ei se melkeen totta ollutkaan, koska bändi näytti ottavansa keikan läppänä ja niinhän se sen otti. Biisit menivät ja olivat hauskoja jee! Nii ja sit siel soitti Rajakahakka, josta kukaan ei pitäny. Aika karuu. Kiitti Pyhille Paskanpuhujille joiden ansiosta keikka järkättiin!

Siinä kaikki.

Huomenna THE SOUNDS!!

PS.
Jos jollain ei ole vielä joululahja ideaa niin tässä olisi pari! Kentin uusin albumi "Röd" ja Editorsin uutukainen "In This Light and On This Evening". Siinä mielestäni syksyn ehdottomasti parhaimmat levyt ja varmasti hyvä valinta joululahjaksi tuttavalle, kaverille, tyttö- tai poikaystävälle joka tykkää kyseisistä yhtyeistä.

Punk revival

Viikonloppuna järjestettiin jo toinen Punk Revival-iltama Hiekkaharjun nuorisotalolla. Tosin tällä kertaa se järjestettiin Rockin' Hours iltojen alaisena.

Tällä kertaa iltaman järjestäminen ei onnistunut aivan ongelmitta. Muutamaa viikkoa ennen keikkaa Grein Anatomia perui tulonsa, mutta heitä paikkaamaan saatiin onneksi the hurmos. Juuri ennen keikkaa oli teknisiä ongelmia monitorien kanssa. Monitorit saatiin onneksi kuntoon ja lavalla pystyi loppujen lopuksi kuulemaan oman soittonsa.

Tämän kertainen Punk Revival-iltama oli siitä mielenkiintoinen, koska siellä hyvästeltiin Un Laki ja SinnerSixtySix. Bändit olivat päättäneet lopettaa toimintansa ja ajattelivat ettei tuttujen järkkäämää Punk Revival-iltamaa parempaa tilaisuutta olisi. Suurelle yleisölle nämä bändit eivät ole tuttuja, mutta tietylle pienelle skenelle suuria vaikuttajia. Lavalla nähtiin myös minun oman bändini Rajakahakan ensiesiintyminen ja lisäksi toinen oma bändini Bloodsucker Circus esiintyi toistamiseen iltamassa. Illan juontamisesta vastasi tuttuun tapaan Jonny.

Illan ensinmäinen esiintyjä oli Rajakahakka. Omasta mielestäni keikka oli täysi katastrofi! Ei ollu oikeen mitään tietoa mitä siellä lavalla tehtiin, mutta tehtiin kuitenkin. Meidän kitaristilla HC Berglundilla oli kivaa. Keikan jälkeen sain kuulla kehuja, jos niin voi sanoa. Mm. ettei tätä undergroudimmaksi voi enään päästä. Saavutus sekin.

Keikan jälkeen olin hetken backstagella ja juttelin ihmisten kanssa. Sitten oli vuorossa the hurmos. Bändi veti hyvän keikan ja Unicefin Käkimassaa oli loistava veto! Sovitettu sopivasti bändin kevyempään soittotyyliin. Bändin humoristiset biisit olivat makuuni. Keikan jälkeen bändi katosi jonnekkin enkä sen enempää päässyt heidän kanssaan juttelemaan.

Seuraavaksi esiintyi yksi illan ehkä odotetuimmista bändeistä, Un Laki. Bändin nimi viittaa heidän huonoon tuuriinsa jota heillä on matkan varrella ollut. Vaikeuksista huolimatta bändi pääsi vielä vetämään kunniakkaasti ehkä parhaan keikkansa! Ainakin mitä allekirjoittanut on nähnyt. Joku taisi keikalla sanoa että Un Laki on paras punkbändi 2000-luvulla ja jos ei nyt maailman paras, niin ainakin Vantaan paras punkbändi 2000-luvulla. Katsoin bändin keikkaa lumoutuneena. Bändin jäsenistä näki kuinka hauskalta heistä tuntui soittaa vielä kerran yhdessä ja kemia bändin välillä toimi moitteettomasti. Yleisö osasi lähes kaikkien biisien sanat ulkoa ja lauloi mukana, joka nosti keikan tunnelmaa entisestään. Un Laki lopetti settinsä hyvin osuvalla biisillään "Lähetään menee". Onneksi kaikki ei pääty tähän. Ville ja Ari vaikuttavat nykyään Troubled Youth nimisessä bändissä. Joten saamme varmasti kuulla heistä vielä tulevaisuudessakin.

Un Lakin jälkeen lavalle astui toinen bändini Bloodsucker Circus. Keikka meni vauhdikkaasti ja yleisö oli hyvin mukana. Vedimme tuotantomme punk tyylisimmät biisit ja mukaan mahtui rock'n'roll biisi "Angel" jonka spiikissä viittasimme 70-luvulla vallinneeseen vastakkainasetteluun punkkareiden ja diinien välillä. Me emme ole niin välittäneet genreistä ja sen takia soitimme vähän rock'n'rollia punk-iltamassa. Ex-laulajamme Jonny tuli toistamiseen esittämään meidän kanssamme biisin "Wasted Generation" ja yllätimme yleisön lopettamalla settimme "My Heart Will Go On" vetoon, vähän punkimpaan sellaiseen. Yleisöstä näkyi epäuskovia ilmeitä, kun sanoimme soittavamme tämän Celine Dionin tunnetun kappaleen. Kiitos hyvälle yleisölle!

Illan viimeinen esiintyjä oli SinnerSixtySix. Bändi oli vuoden kestäneen toimintansa aikana tehnyt paljon keikkoja, nauhoittanut Let It Go With Rock N' Roll demon ja muutamia muitakin biisejä. Bändin live vetoja pitäisi kyllä julkaista jossain. SinnerSixtySix hajosi kuitenkin kesällä 2009 erimeilisyyksiin ja riitoihin. Heillä oli vielä sovittuna kaksi keikkaa syksylle ja päättivät soittaa keikat joista viimeinen oli Punk Revival-iltaman keikka. Bändi aloitti keikkansa "Scars" nimisellä biisillään joka nosti heti tunnelman kattoon! Sitä seurasi "No Doubt" joka on biisinä bändin parasta antia. Keikan avaus oli pelkkää hittiputkea. En olisi uskonut että bändi ei ole soittanut 3 kuukauteen yhdessä, ellei bändin jäsenet olisi sitä minulle sanonut ja muutenkaan bändi ei hajoamisensa jälkeen ollut treenannut aktiivisesti yhdessä. Bändin soitto kuulosti kuitenkin todella hyvältä! Yleisö sai vähän levähtää pomppimiselta "Hard to Get" slovarin aikana, muutamia sytkäreitä sytytettiin ja kertosäkeen aikana yleisö ryhtyi yhteislauluun bändin kanssa. "Sweet Street Doll" biisin aikana hyppäsin lavalle laulamaan. Sehän oli jo tullut aivan tavaksi, mutta nyt melkein koko yleisö tuli lavalle laulamaan ja rääkymään mikkeihin. Se oli kyllä hauskaa hypetystä! Ilta päättyi "Fucking Rebel" biisiin, raakaan punk rykäisyyn. Porukka pogosi ja heilui koko keikan ajan ja lauloi mukana, mahtava meno oli päällä koko keikan ajan, niin yleisössä kuin lavallakin. Tämä oli kyllä yksi parhaimmista keikoista mitä olen tältä bändiltä nähnyt.
Olipa taas ilta. Backstage oli nuorisotalon ylekerrassa jossa oli jonkunlainen studion raakile. Siellä oli sitten kaikki soittimet esillä ja aina siellä joku bändi soitti jotain, kun oli vähänkin aikaa. Väkeä saapui iltamaan taas kiitettävän paljon. Yleisössä oli paljon tuttuja ja oltiin taas kerran siskoja ja veljiä!

Kiitos kaikille paikalla olleille!

Kevään elvytys.

Ennen lauantaita haluaisin vielä palata viime kevääseen.

25.4.09 oli ensimmäinen Punk Revival-iltama.
Tapahtuma oli minun järjestämäni ja ensimmäinen tapahtuma mitä olin ikinä järjestänyt. Sain kyllä apua kavereiltani ja Hiekkaharjun nuorisotalo "36":sen työntekijöiltä. Velmun kautta saimme pa-kamat tapahtumaan.

Sain idean oman keikan järkkäämiseen joskus kauan sitten ja halusin sinne soittamaan bändejä joiden musiikista pidin ja mahdollisesti myös oman bändini. Päätin kysyä voisiko Hiekkaharjun nuorisotalolla järjestää itse tälläisen tapahtuman. Nuorisotalon työntekijät olivat innoissaan oma-aloitteisuudessani tälläisen tapahtuman järjestämisessä ja ihmettelivät miten täällä Vantaalla voi olla aktiivinen nuori! Keikka voitiin siis järjestää nuorisotalolla. Varmistin vielä kaikkien bändien pääsyn ja pyysin paria kaveriani suunnittelemaan julisteen tapahtumalle.

Esiintyjäkaartiksi muodostui Grein Anatomia, Johnny Ekman & H.I.V., SinnerSixtiSix ja oma bändini Bloodsucker Circus.

Sana iltamasta kiiri näköjään ympäri pääkaupunkiseutua ja vähän ympäri Suomea. Tilaisuus oli päihteetön ja jossain vaiheessa paikalle tuli iso porukka juopuneita nuoria joita nuorisotalon työntekijät eivät päästäneet sisään. Osa tästä porukasta alkoi kuulema itkemään, kun eivät päässeet katsomaan bändejä ja osa piiloutui poliiseilta paperinkeräysastiaan. Nuorisotalon työntekijöiden tiukasta valvonnasta huolimatta sisäänkin pääsi paljon porukkaa ja meno oli kaikkien artistien aikana todella hyvä! Ulkona sai myös mehua, makkaraa ja muutakin pientä naposteltavaa ilmaiseksi ja tästä voimme kiittää nuorisotalon anteliaisuutta.

Ilta sujui hyvin eikä suurempia ongelmia esiintynyt. Ilta päättyi SinnerSixtySixin, Bloodsucker Circusin ja bändien muutamien kaverien yhteiseen tulkintaan Backyard Babiesin Friends biisistä.

Keiken jälkeen nuorisotalon väki kiitteli minua tapahtuman järjestämisestä, koska se oli saanut nuoret liikkeelle. Eikä nuorisotalolla yleensä ollut vastaavissa tapahtumissa niin paljon yleisöä ja meininkiä. Nuorisotalon väki oli sitä mieltä, että tapahtuma on pakko järjestää uudestaan.

Kiitos mahtavasta illasta kaikille. Halusin vielä vähän muistella menneitä ennen lauantaina järjestettävää Punk Revival-iltama II!

Eli kaikki paikalle lauantaina 14.11.09!
Paikka on sama vanha Hiekkaharjun nuorisotalo "36":nen ja soitto alkaa klo 19.00!

Alku.

Jos joku on joskus sanonut blogin aloittamisen olevan helppoa, niin mielestäni se on kaikkea muuta, kuin helppoa.

Ensimmäisen kerran minun oli tarkoitus aloittaa oman blogin kirjoittaminen joskus vuonna 2007. Vuonna 2008 sain kuitenkin aloitettua blogin kirjoittamisen yhden kaverini kanssa. Blogin oli tarkoitus käsitellä undergroundmusiikkia, siellä piti julkaista runoja ja ottaa kantaa kaikkeen.
Blogin kirjoittaminen kaksistaan ei saanutkaan tarpeeksi tulta alleen ja hanke kuivui kasaan.

Tämän vuoden kesällä aloin taas miettimään jos nyt viimeinkin aloittaisin blogin kirjoittamisen. Saisin samalla vähän pidettyä kirjoitustaitoa yllä. Tykkään kirjoittamisesta, mutta en useinkaan kirjoita mitään hyödyllistä tai rakentavaa.
Ajatus jäi kuitenkin muhimaan taas ja aloin miettimään mistä edes kirjoittaisin, kuinka usein, jaksaisinko edes kirjoittaa tai lukisiko kukaan blogiani.

24 elokuuta menin katsomaan muutaman tuttavani bändiä Like A Glovea Club Libertéen.
Keikka oli aivan uskomaton. Oli todella hienoa nähdä tutut naamat soittamassa niin hyvän kuuloista musiikkia! Keikan innoittamana ajattelin että tässä on minun blogilleni aihe. Alan kirjoittamaan keikoista joilla olen käynyt tai muista tapahtumista jotka kiinnostavat minua. Tämä ei kuitenkaan rajaa blogiani, niin etten voisi mistään muusta aiheesta kirjoittaa. Tällä blogilla käsittelen varmasti muitakin aiheita.

Ja vasta nyt marraskuun ensimmäisenä päivänä 2009 sain aloitettua blogini.
Monta hyvää keikkaa on menny ohi ja niistä ei ole tullut kirjoitettua. Toivottavasti nyt jaksaisin aloittaa tämän tekemisen kunnolla.

Muutaman sana vielä Like A Gloven Club Libertén keikasta. Bändi soitti todella hyvin yhteen, bändin soundi täytti koko tanssilattian ja yleisö oli hyvin mukana. Musiikki vei minut aivan mukanaan. Olin kuullut vain Not My Day biisin, mutta muutkin biisit avautuivat keikan aikana ja lopuksi bändi soitti Not My Dayn ja tunnelma oli aivan katossa(ainakin minulla). Laulajan (Johanna) heleä ja herkkä ääni jäi mieleen ensimmäisenä. Basistin (Juuso) kekseliäät bassokuviot soivat hyvin kitaristin (Eetun) soiton taustalla. Eikä sovi unohtaa rumpalin (Miikka) soittoa joka vei musiikkia eteenpäin.

Tämä on tässä ja nyt. Jatkuu jos jatkuu. Kiitos!