You Can't Kill Rock 'N Roll

Ei hipstereitä koskaan

eihän?


















Nyt-Liite 32/2010

Pariisin Kevät, Tavastia.

Tavastia-klubi on loppuunmyyty. Yleisö odottaa hillitysti keikan alkamista. Vasta kymmenisen minuuttia ilmoitetun showtimen jälkeen yleisö alkaa taputtamaan ja huutamaan bändiä lavalle. Jotkut ovat odottaneet tätä hetkeä 2 -vuotta ja nyt se palkitaan, nimittäin Pariisin Kevät on aloittanut keikkailun ensimmäistä kertaa koko uransa aikana ja kyseessä on yhtyeen ensimmäinen Tavastian keikka.

Arto Tuunelan yhdenmiehen sooloprojekti Pariisin Kevät julkaisi Meteoriitti -debyyttialbuminsa jo vuonna 2008. Pariisin Kevään piti olla aluksi Leevi & the Leavings -tyyliin keikkailematon projekti. Kaikki kuitenkin muuttui keväällä 2010, kun Ilosaarirock ilmoitti Pariisin Kevään soittavan ensimmäisen keikkansa Ilosaaressa. Myöhemmin Arto Tuunela ilmoitti livekokoonpanon koostuvan Rubikin, Jalankulkumäpärin, Pouta ja Major Label -yhtyeiden jäsenistä. Tämän jälkeen julkistettiin lisää keikkoja ja syksylle luvattiin klubikiertuetta.

Keikan avaa lennokkaasti kappale Painovoimaa (korkeushyppääjän rakkaus) ja sitä seuraa toinen toistaan parempia Pariisin Kevään biisejä. Lavalla bändi ei vaikuttanut Arto Tuunelan johtamalta orkesterilta vaan aivan oikealta bändiltä. Soitto kulki, kuin monta vuotta yhdessä soittaneella bändillä ja meininki oli sen mukaista. Mahtava valoshow toi lisää fiilistä esitykseen ja visuaaliset seikat oli varmasti otettu tarkasti huomioon. Keikan mielenkiintoisimpiin livesovituksiin kuului biisi Toisesta Maailmasta, joka oli kaikkea muuta kuin levyllä kuultu syntikkapop kappale. Livesovitus oli hitaalla temmolla soitettua hämyistä kitarointia, fiilis oli mitä taijanomaisin. Aivan kuin jostain unesta. Tästä unesta herättiin kuintenkin välikohdissa jotka olivat täysi vastakohta tälle unelijaisuudelle. Raskaat kitaravallit täyttivät Tavastian ja muuttivat biisin energiseksi sekamelskaksi, jota valojen vimmaisa välkkyminen korosti. Yleisö oli koko keikan ajan hyvin menossa mukana ja näytti osavaan jokaisen biisin sanat, mutta vasta Tämän kylän poikii sai yleisön aivan villiksi ja koko Tavastia lauloi kuorossa tuttua "Hei hei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä" -fraasia. Pentti Holappa biisin lopussa bändi päätti kokeilla yleisön laulutaitoa ja antoi yleisön laulaa kertosäkeen ilman säestystä, rummun lyödessä tahtia. Muita keikan kohokohtia olivat ehdottomasti biisit Astronautti, Invisible Man ja Meteoriitti. Tuunelan ääni kantoi koko keikan ajan, eikä Ilosaaren äänenkäheydestä ollut tietoakaan. Keikka loppui hienosti Tulivuoria biisiin joka tuntui vain kasvavan koko ajan loppua kohden. Setin jälkeen bändi tuli vielä lavalle kumartamaan yleisölle ja ilmoittamaan ettei encorea ole tiedossa.

Ainoat biisit mitä jäin keikalta kaipaamaan olivat Salaliittoteoria ja Tuu rokkaa mun tanssilattiaa. Muuten setti oli aivan täydellinen ja kaikki oli niin kohdallaan, kuin vain pystyi. En osannut kuvitella Pariisin Kevään musiikin toimivan näin hyvin livenä. Toivottavasti Tuunela jatkaa samaa linjaa biisien tekemisessä eikä ala liikaa miettimään sitä että ne soitetaan livenä. Olisi sääli, jos Pariisin Kevään linja muuttuisi täysin keikkailun aloittamisen takia.

7.8.2010 Tavastia, Helsinki.

LAHTI

Kävin erään ystäväni kanssa tutustumassa Lahteen, tuohon niin sanottuun Suomen Chicagoon. Halusimme nähdä jonkun Suomen kaupungin aivan kuten näemme kotiseutuamme, eli ruohojuuritasolta emmekä mistään autonikkunasta. Joten otimme pyörät ja hyppäsimme junaan. Olimme katsoneet kartasta valmiiksi reitin jota pitkin pyöräilimme ja kaikki sujui mainiosti. Näimme lammet ja pellot, koimme auringonpaisteen ja raskaat ylämäet. Aivan kuten paikalliset. Pyöräilimme tuntemattomia teitä niin, että ne tulivat tutuiksi. Kävimme Joutjärven rannassa ja koitimme kalastaa kaloja käsin. Otimme paljon valokuvia. Vesijärven maisemat olivat hienot ja olisimme vain voineet jäädä sen rannalle makaamaan paahtavaan aurinkoon, mutta päätimme kuitenkin jatkaa matkaamme. Harmi vain että emme päässeet mäkihyppytorniin. Lahden keskusta oli todella hieno kaikkine puistoineen. Tuntui siltä että Helsinki jää Lahden rinnalla kakkoseksi. Näimme paljon, mutta paljon jäin vielä näkemättä. Lahti, me palaamme vielä!

Lisää kuvia löytyy toisesta blogistani: http://jacck.livejournal.com/