Alku.

Jos joku on joskus sanonut blogin aloittamisen olevan helppoa, niin mielestäni se on kaikkea muuta, kuin helppoa.

Ensimmäisen kerran minun oli tarkoitus aloittaa oman blogin kirjoittaminen joskus vuonna 2007. Vuonna 2008 sain kuitenkin aloitettua blogin kirjoittamisen yhden kaverini kanssa. Blogin oli tarkoitus käsitellä undergroundmusiikkia, siellä piti julkaista runoja ja ottaa kantaa kaikkeen.
Blogin kirjoittaminen kaksistaan ei saanutkaan tarpeeksi tulta alleen ja hanke kuivui kasaan.

Tämän vuoden kesällä aloin taas miettimään jos nyt viimeinkin aloittaisin blogin kirjoittamisen. Saisin samalla vähän pidettyä kirjoitustaitoa yllä. Tykkään kirjoittamisesta, mutta en useinkaan kirjoita mitään hyödyllistä tai rakentavaa.
Ajatus jäi kuitenkin muhimaan taas ja aloin miettimään mistä edes kirjoittaisin, kuinka usein, jaksaisinko edes kirjoittaa tai lukisiko kukaan blogiani.

24 elokuuta menin katsomaan muutaman tuttavani bändiä Like A Glovea Club Libertéen.
Keikka oli aivan uskomaton. Oli todella hienoa nähdä tutut naamat soittamassa niin hyvän kuuloista musiikkia! Keikan innoittamana ajattelin että tässä on minun blogilleni aihe. Alan kirjoittamaan keikoista joilla olen käynyt tai muista tapahtumista jotka kiinnostavat minua. Tämä ei kuitenkaan rajaa blogiani, niin etten voisi mistään muusta aiheesta kirjoittaa. Tällä blogilla käsittelen varmasti muitakin aiheita.

Ja vasta nyt marraskuun ensimmäisenä päivänä 2009 sain aloitettua blogini.
Monta hyvää keikkaa on menny ohi ja niistä ei ole tullut kirjoitettua. Toivottavasti nyt jaksaisin aloittaa tämän tekemisen kunnolla.

Muutaman sana vielä Like A Gloven Club Libertén keikasta. Bändi soitti todella hyvin yhteen, bändin soundi täytti koko tanssilattian ja yleisö oli hyvin mukana. Musiikki vei minut aivan mukanaan. Olin kuullut vain Not My Day biisin, mutta muutkin biisit avautuivat keikan aikana ja lopuksi bändi soitti Not My Dayn ja tunnelma oli aivan katossa(ainakin minulla). Laulajan (Johanna) heleä ja herkkä ääni jäi mieleen ensimmäisenä. Basistin (Juuso) kekseliäät bassokuviot soivat hyvin kitaristin (Eetun) soiton taustalla. Eikä sovi unohtaa rumpalin (Miikka) soittoa joka vei musiikkia eteenpäin.

Tämä on tässä ja nyt. Jatkuu jos jatkuu. Kiitos!